Ehkä rakkaus oli totta

indexSadie Jones: Fallout
Harper, 2014
Otava, Otavan kirjasto 2015
Suom. Marianna Kurtto

Luke, Paul, Leigh ja Nina. 1960-luvun loppu ja 1970-luku. Lontoo, hiukan New York. Teatterimaailma. Ystävyys. Rakkaus. Tai monta rakkautta, monta yhteensopimatonta rakkautta, ja vielä enemmän korvaavia suhteita, haavoja.

On siis Luke, pikkukaupungin kasvatti, joka koulupojasta lähtien on viettänyt päivänsä mielisairaalan ja kodin välillä, äitiään ja juoppoa isäänsä eteenpäin tökkien. Näytelmäkirjallinen lahjakkuus. Sitten on Nina, ujo ja haavoittuvainen Nina, joka on päätynyt näyttelijäksi, ja sittemmin teatterimogulin alistetuksi aviovaimoksi, vaikka tuntee olonsa epävarmaksi näyttämöllä, oikeastaan kammoaa sitä. Mutta Nina tekee tämän kaiken äitinsä tähden. Äitinsä, huonosti menestyneen näyttelijän, joka hylkäsi Ninan tätinsä hoiviin jo lapsena ja joka nyt vahinkotytärtään kontrolloimalla pyrkii korvaamaan epäonnistumistaan. Ja sitten ovat Paul ja Leigh, jotka törmäävät toisiinsa sattumalta. Ja sitten he törmäävät Lukeen. On vuosi 1972. Pian syntyy Graft, Paulin, Luken ynnä muutaman muun ensimmäinen teatteriyritys.

Ehkä rakkaus oli totta on englantilaisen Sadie Jonesin neljäs romaani, ensimmäinen suomennettu sellainen. Heti alkuun todettakoon, että mielipiteeni teoksesta on kaksijakoinen. Toisaalta pidin siitä, toisaalta en. Pidin sen tavasta kietoa ihmiset yhteen, tuoda heidät vierekkäin, mutta silti asettaa heidän väliinsä muuri, läpinäkyvä mutta läpäisemätön. Niin julmaa, niin hellää, ärsyttävyyteen asti. En pitänyt sen pitkitetyistä kohtauksista, mielestäni monet asiat olisi voinut sanoa nopeammin, ei tämä tarina olisi vaatinut yli neljääsataa sivua tullakseen kerrotuksi. Tai sitten olisi pitänyt kertoa enemmän.

Joka tapauksessa se murtumaton kupla, jonka sisään kirjailija henkilöhahmonsa on onnistunut kirjoittamaan, on jotakin ainutlaatuista. Teatterimaailma päättymättömine juhlineen, sen säälimättömyys, periksiantamattomuus. 1970-luvun Lontoo miltei maistettavissa ja haistettavissa. Ja kaiken keskellä rakkaus; omavaltainen, mieletön, yhteensopimaton. Miten se voi olla niin vaikeaa?!

Itsekin teatterimaailman epäonnistumisista osansa saanut Sadie Jones taitaa tietää, mistä kirjoittaa. Ennen vuonna 2008 ilmestynyttä debyyttiromaaniaan The Outcast hän kirjoitti neljä elokuvakäsikirjoitusta ja näytelmän, jotka eivät koskaan nähneet päivänvaloa. Sitten hän ymmärsi jotakin, ymmärsi tähtäävänsä mahdottomaan maaliin, ja kirjoitti kirjan. Siitä tuli menestys.

Niin tai näin, selviö on, että juuri lukemani kirja ei jätä rauhaan aivan heti. Minut se ainakin vei mukanaan, sekä hyvässä että pahassa. Ja senpä takia suosittelenkin sukeltamaan, silmät ja korvat auki, mutta varuillaan – se kaikki saattaakin olla vain näytelmää.

Ja vielä, jos näitä suomennettaisiin enemmän, siis kirjailijan aiempia teoksia, lukisin varmasti.

Mainokset

5 vastausta artikkeliin “Ehkä rakkaus oli totta

  1. Mielenkiintoista tuo pitäminen ja ei-pitäminen. Samoin kuin sinä, odotan kovasti, että Sadie Jonesia suomennettaisiin lisää. Tämä teos ei anna oikeaa kuvaa hänen lahjoistaan, vaikka onkin sinänsä erinomainen ja minulle henk.koht. tämä oli suuri elämys. Olen fanittanut Jonesia Outcastista alkaen ja iloitsen nyt siitä, että häntä ylipäänsä on suomennettu.

    1. Niinpä. Itsekin vähän ihmettelin tuota päättämättömyyttäni, mutta suuren suuren kiinnostuksen se joka tapauksessa herätti. Ja tuo Outcast, ehkäpä pitää sitten tarttua englanninkieliseen, mikäli tilanne ei lähitulevaisuudessa tule muuttumaan…

  2. Minulle tästä kirjasta tuli hyvin likeinen. Olen onnekas, että sain yllytystä tämän lukemiseen, sillä kirjan kansi ja nimi antoivat minulle väärä mielleyhtymää siitä, mitä kirja voisi olla. Lopulta kansi ja nimikin olivat ihan yksi yhteen tarinan kanssa. Täydellinen yllätys, miten kirja vei: Minua ei mikään saa ENÄÄ helpostikaan lukemaan aamuneljään, mutta Sadie Jones teki sen!

    1. Itsekin mietin vähän tuon kirjan nimen suomennosta, se olisi mielestäni voinut olla hieman toisenlainen. Kannesta kyllä tykkäsin alusta lähtien. Täytyy myöntää, että minut sai lukemaan Otavan kirjastolaisuus, muuten olisin kyllä varmasti kiertänyt tämän kaukaa, oletettavana rakkaushömppänä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s